Soili Paananen haastatteli väitöskirjassaan 15 aikuista elämäkertahaastattelutekniikalla. Elämäkertomuksissaan haastateltavat nitoivat dysleksian osaksi identiteettikäsitystään ja Paananen löysi viisi laadullisesti erilaista dysleksian oppimisprosessityyppiä. Dysleksiaemansipaatiossa prosessin viimeisenä vaiheena on dysleksian rakentuminen osaksi omaa kerrottua identiteettiä.
Paanasen tutkimuksen mukaan aikuiset dyslektiset henkilöt ovat jo kokeneet niin monta kertaa koulussa tyhmyyden ja epäonnistumisen tunteita, että tavalliseen insitituutioiden järjestämään koulutukseen ei juuri ole halua hakea. Lukutaitokoulutuksen tulisikin kunnioittaa näitä kolhiintuneita identiteettejä. Aikuisella opiskelijalla tulisi olla mahdollisimman paljon oma vastuu ja kontrolli koulutuksessa ja nivoa se heidän omaan elämänympäristöönsä.
Paanasen väitöskirja löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111131033
Kirjassa Tutkimustarinoita Ounaksen varrelta on Soili Paanasen artikkeli väitöskirjansa tutkimusmenetelmästä otsikolla Biografinen oppiminen ja dysleksian tiedostaminen (s.30). Paananen esittelee biografisen oppimisen yhtenä koulutusinstituutioiden ulkopuolelle jäävänä oppimisen tapana. Biografiseen oppimiseen kuuluvat myös tunteet. Ne ovat osa merkitysten konstruontiprosessia ja orientoitumista.
